Säädä PC virtapihimmäksi ja voita KUUKAUDEN ILMAISET SÄHKÖT

Videosta How NOT To Overclock inspiroituneena ja vertailemalla vaikutus­mahdollisuuksia omiin PC-käyttötottumuksiini, aloin pohtimaan täysin päinvastaista skenaariota eli kuinka alentaa tietokoneen tehontarvetta ja saada sen kuluttamat watit hyödynnettyä parhaiten (mainittakoonkin, että joutokäynti tulee lisäksi käytettyä World Community Grid -tutkimusprojektin hyväksi). Lopputuloksena onnistuin vähentämään prosessorin lämmöntuottoa 60°C:stä 50°C:een alentamalla prosessorin jännitettä 1,2V → 1,05V, mikä on siis hurjat 12,5% säästöä. 12 kuukaudelle jaettuna tämä vastaa 1,5 kuukauden prosessori­käyttöaikaa vuodessa, mikä aikaisemmin oli siis silkkaa hukkalämpöä.

2019-03-25_korostukset

Jos kiinnostuit ja haluat mukaan näihin ilmastotalkoisiin tekemällä perässä, tarvitset nämä aloittaaksesi (aiempi kokemus oman tietokoneen kasaamisesta on erittäin suotavaa):

  1. Ylikellotettava emolevy. Mikäli koneessasi ei sellaista ole, voit lopettaa artikkelin lukemisen tähän. Varmista, että seuraavassa hankkimassasi koneessa on tämä ominaisuus tarvittavia säätöjä varten; se myös pidentää koneen elinikää siinä vaiheessa, kun nopeuslisäys tulee myöhempinä vuosina joka tapauksessa tarpeeseen.
  2. Varmuuskopiot. On täysin mahdollista, että jokin menee todella pahasti ja niin peruuttamattomasti pieleen, ettet saa konettasi enää lainkaan eloon. Tällainen saattaa olla esimerkiksi kirjoitusvirhe asetuksissa 5,100V tai 1,500V joilla koneen saa todella nopeasti rikki, vaikka tarkoitit syöttää 1,050V; tai vaikkapa bugi emolevyn ohjelmistossa, ettei se osaa palauttaa itseään enää toimivaan tilaan. Uusin BIOS tai UEFI on tästä syystä suositeltavaa, usein se antaa myös valikkoihin uusia säätöasetuksia, joita ei aikaisemmin ollut olemassa.
  3. Toissijainen laite, jossa on kelvollinen Internet-selain ohjeiden ja vinkkien etsimistä varten juuri omalle tietokonekokoonpanollesi sillä aikaa, kun se ei ole käytössä. Eri prosessorit ja muistityypit toimivat kukin omilla jännitealueillaan, joilla ne on suunniteltu toimimaan; myös emolevyjen asetustavoissa ja nimityksissä on eroja.
  4. Emolevyn käyttöohje. Varmista, että osaat resetoida emolevyn tehdasasetuksiinsa ja löytänyt ohjekirjasta, mistä se tehdään. 99% varmasti joudut tekemään sen ainakin kerran: ero toimivan, epävakaan ja täysin toimimattoman järjestelmän välillä liikkuu jopa volttien tuhannesosissa.
  5. Muistiinpanovälineet viimeksi toimivien asetusten ja testihavaintojen kirjaamiseksi.
  6. Testiohjelmia ladattuna ja asennettuna, esim.: Prime95 (testausohjeet), MemTest86, Cinebench, 3dMark, CPU-Z, Intel® XTU (tai emolevyn/muun prosessorivalmistajan vastaava testaustyökalu).

Kun olet valmis aloittamaan, irrota kone netistä asetusmuutosten ja ensimmäisten testien ajaksi, jottei kone kaadu juuri kesken automaattisten päivitysasennusten, potentiaalisesti korruptoiden tietokoneen asetuksia ja rikoten käyttöjärjestelmän.

Aloita keräämällä tiedot tietokoneesi nykytilasta, jotta on jotain mihin verrata säätöjen vaikutusta: CPU:n lämpötila, jännitetaso (vCORE) ja koko tietokoneen sähkönkulutus joutokäynnillä sekä prosessorikuormituksessa. Itselläni nämä olivat 60°C, 1,2V ja 50/115W, viritysten jälkeen 50°C, 1,050V ja 60/95W. Joutokulutus voi siis todellakin automaattisesta virranhallinnasta manuaaliseen siirtyessä nousta jonkin verran, mutta kuormituskulutus laskea (tähän voi yrittää vaikuttaa Voltage Offset -asetuksella, mutta itselläni se ei näyttänyt tekevän mitään).

Ennen jännitteisiin koskemista aloita muutokset aluksi alikellottamalla; hieman hitaammin toimivalle koneelle pystyy tekemään paljon reilumman jännitepudotuksen kuin koneelle, joka pyrkii toimimaan mahdollisimman nopeasti. Mikäli koneellasi ei ole vielä paljon ikää, 5 % nopeusvähennys ei todennäköisesti vaikuta päivittäiseen käyttöösi millään tavalla. Esimerkiksi oma Intel i7-6700K aleni sujuvasti 4 GHz:stä 3,8:aan pelkästään CPU-kerrointa/ratiota säätämällä (kokonaisnopeus = base clock * ratio; base clockiin ei yleensä aloittelijan kannata koskea).

Seuraava tavoite on sitten kokeilemalla hakea alin vCORE-jännite, jolla kone ylipäätänsä suostuu vielä käynnistymään. Vähennä BIOSin/UEFIn asetuksista tätä reippaasti noin 10% kerrallaan, tallentaen ja käynnistäen kone uudelleen jokaisen muutoskerran jälkeen. Kun kone ei enää käynnisty normaalisti viimeistään parin minuutin odottelun jälkeen, palaa viimeksi toimivaan tilaan (tarvittaessa resetoimalla emolevy) ja muuta arvoa pienemmissä annoksissa kerrallaan, kunnes löydät oikean jännitetason käynnistyvän ja käynnistymättömän välillä.

Seuraavaksi selvitetään paljonko jännitettä tarvitsee nostaa takaisinpäin, jotta kone selviytyy riittävän vakaasti erilaisista sitä kohtaavista käyttökuormista. Tärkeää on ymmärtää, että erilaiset sovellukset kuormittavat järjestelmää eri tavoin, kuin myös eri sovellusten yhtäaikainen käyttö, joten testaus kannattaa tehdä monipuolisesti ja riittävillä toistoilla. Testaamattomasta järjestelmästä oireet vaihtelevat pitkällä aikavälillä (jopa tuntien viiveellä) satunnaisista ohjelmien kaatuiluista hiiren ja ikkunoiden hyppelyyn ja muihin selittämättömiin ilmiöihin. Syntyy vaikutelma, että koneessa jyllää haittaohjelma, eikä skannaukset löydä mitään epäilyttävää. Pahimmillaan tämä johtaakin varmasti tärkeiden tiedostojesi rikkoontumiseen ennemmin tai myöhemmin.

2019-03-25_graafit

Jännitteenosto asteittain ja testaushavainnot. Jokainen nosto parantaa luotettavuutta eksponentiaalisesti; vierekkäin näytteisiin perustuva kaavio lineaarisella sekä logaritmisella asteikolla.

Aloita testiohjelmien ajo yksi kerrallaan ja nosta jännitettä pykälä kerrallaan ylöspäin kunnes mikään testiohjelmista ei enää jumita, kaada konetta tai raportoi virheistä. Prime95 ja MemTest86 testit voi jättää rullaamaan yön yli. Aja sitten useampi testiohjelma samanaikaisesti, jolla saat koneen kilpailemaan resursseistaan, ainakin itselläni tämä tuotti vielä pari virhettä. Lopuksi käytä konetta normaaliin tapaan ei-kriittisiin tehtäviin muutaman päivän ajan samalla, kun kuormitustesti(t) pyörivät taustalla. Kun mitään poikkeavaa ei enää ilmene, nosta jännitettä lopuksi vielä pari pykälää ylöspäin varmuuspuskuriksi (esim. 1,035V → 1,050V) ja homma on valmis. Mittaa sähkönkulutus ja ole ylpeä saavutuksestasi.

Halutessasi voit tehdä vastaavat temput RAM-muistille säästääksesi pari wattia extraa.

Kategoria(t): Tietotekniikka, Ympäristöarvot | Kommentoi

Hyvää uutta vuotta 2011

2010 oli minulle hieno vuosi. Pian koulusta valmistumisen jälkeen sain alkuvuodesta alan töitä, kesällä päivitin PC:ni pelimyllyksi ja loppuvuodeksi kertyi vähän joulupukkirahaa.

Työ on pitänyt minut niin kiireisenä, ettei ehdi kuulumisiakaan kirjoitella vanhoille tutuille saatikka sitten tänne blogiin. Onneksi en ole perheellinen, muuten menettäisin senkin vähäisen vapaa-ajan, mikä minulle jäisi työmatkojen, syömisen ja nukkumisen jälkeen. Työssä on kuitenkin kivaa, tykkään tehdä asioita. On tosi palkitsevaa kun saa jotain valmista, osaaminen kehittyy, firma kasvaa ja asiakaskin on tyytyväinen. Hymynaamat sille!

[kuva hymynaama-ilotulitepadasta]

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

simo-niko siirtyi WordPressiin

Microsoftin pakotteesta siirsin blogini Spaces-tilasta tänään tänne WordPressille. Ymmärtääkseni mesekaverini saavat jatkossakin tiedon uusista kuulumisista kuten ennenkin – sikäli kun minulla mitään kuulumisia ylipäätänsä on :). Kunhan jotain mistä tekee mieli silloin tällöin kirjoittaa.

Säätelen artikkelien ulkoasua vielä tässä lähipäivinä jotta vanhatkin kirjoitukset ilmaisisivat itseään tarkoituksenmukaisella tavalla. Tai ainakin lähemmäs sitä mitä ne olivat alkuperäisellä kirjoitushetkellä. Noh, tällaisia migraatiot aina ovat.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Itä-Espoo tutuksi 5 päivässä

Näin pimeiden talvi-iltojen valjettua avautui mahdollisuus tutustua uuden työpaikkani lähiympäristöön. Asetin tavoitteekseni oppia tuntemaan tienoot viidessä päivässä kiertelemällä itäisen Espoon maita ja mantuja työpäivien jälkeen noin 30 minuutin ajan, ottamalla kuvia ja bongaamalla palveluita ja muita hyödyllisiä ja kiinnostavia kohteita ennen bussilla kotiinlähtöä. Apunani tärkeiden paikkojen paikantamisessa käytin kevyen liikenteen reittiopasta.

 

1. päivä

Aloitin seikkailun penkomalla läpikotaisin Keilarannan. Räntää pyrytti ja vieläpä suhteellisen voimakkaalla tuulella. Ohimenneet lenkkeilijät ovat olleet itseäni fiksumpia ja käyttäneet paksumpia pipoja kuin mitä itselläni oli.
 
Ensimmäisenä löytynyt Life Science Center herätti huomiota jo pelkällä nimellään ("Elämätiedekeskus"?). Kotisivujensa mukaan se tarjoaa kiinteistön käyttäjäpalveluita, kuten pitopalveluita, sisustusta ja pyykinpesua sekä toimisto- ja aulapalveluita. Lisäksi sieltä voi varata auditorion ja saunan.
Samalta kadulta löytyi Microsoftin toimisto. Uskomaton yhteensattuma, sillä työpaikkani sattuu olemaan Microsoft-kumppani. Jos nyt joskus jotain tarvetta tulee asioida tuossa maailman merkittävimmässä ohjelmistotalossa, niin eipähän tarvitse lennellä jenkkilään saakka.
Tein suunnitellusta reitistä pienen poikkeaman sivukujalle ja kiipesin sinne tehdylle lumikasalle. Siitä aukesi huima näky Keilalahdelle. Valitettavasti ahtaalla teleobjektiivilla varustettu kamerakuva ei pysty välittämään sitä joka suuntaan aukeavaa ympäristöä ja fiilistä, joka siellä vallitsi.
Jatkoin vielä hieman pidemmälle. Kolmeen suuntaan haarautuvan kevyen liikenteen risteystä koristi kevyen liikenteen kieltävä liikennemerkki. Liekö merkki varastettu jostakin ja tökätty sitten pilanpäiten juuri siihen, sillä minä näen tuossa vain vähän metsää, jonne ei muutenkaan olisi mitään mieltä mennä.
 
2. päivä
Kohti teekkarikylää. Nimi ei pettänyt, ympärillä todellakin liikuskeli muutamia opiskelijoiden näköisiä sällejä pinkeissä haalareissaan ja lumessa leikkimässä. Reittiopas oli bongannut sieltäpäin puolestani spotteja, joissa ehkä kannattaisi käydä: venekerhon ja kaksi vierekkäin olevaa ulkoilukenttää, joista toinen oli käyntihetkelläni tekojääkenttä + koripallokenttä ja toinen yleisurheilukenttä.
 
  
Tässä vielä näkymä Karhusaarentielle.
 
3. päivä
Seuraavaksi lähimmät mestat luvattiin löytyvän Lehtisaaresta. Virallisesti se on Helsingin aluetta, mutta jos joskus tänne muuttaisin niin kyllä varmaan täälläkin päin viihtyisin. Ainakin se olisi kävelymatkan päässä työpaikaltani.
Ensimmäinen löydetty "ulkoilualue" oli koripallotelineen näköinen häkkyrä yksityisalueen takapihalla eikä se vaikuttanut muutenkaan olleen kovin ahkerassa talvikäytössä. Kuusisaarentien toisella puolen oli puolestaan ahdettuna samalle tontille kirkko ja triplakoulu (Munkkiniemen ala-aste, Lehtisaaren sivukoulu ja esikoulu). Vieressä sijaitsee luonnollisesti lasten leikkipiha, josta yksi elementti on aivan kappelin edustalla.
 
Kartan mukaan aivan tien toisella puolella olisi vielä joku aarre, mutta en ehtinyt löytää sitä ennen kotiinpaluubussin tuloa. Löytämistä hankaloitti odottamaton maaston jyrkkä muutos pystysuunnassa, josta havainnollistavana osoituksena portaat. Varmaan jossain tuolla puiden seassa mäen takana se juttu olisi ollut.
 
4. päivä
Kun kysyin Googlelta, missä olisi lähin pankkiautomaatti, se antoi vastaukseksi kuuden kilometrin päässä sijaitsevan Kampin. Tylyä. Onneksi ystävälliset kollegani tunsivat maastoa vähän paremmin ja selvisi, että ainakin Otaniemen kauppakeskus olisi vähän reilumpi vaihtoehto.
Pääkaupunkiseudun mittapuulla vaatimattoman kokoinen ostari vetää sisäänsä Alepan, R-kioskin, parturin ja apteekin. Viereisessä rakennuksessa palvelee lisäksi Posti ja kirjakauppa. Erikoisuutena aivan parkkipaikan nurkilla lymyilee monipuolista ruokaa tarjoava grillikioski, joka on auki lounasaikaan sekä illalla kuuden jälkeen.
Otaniemi on aivan teekkarikylän naapuriseutua. Heti horisontissa näkyykin Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu (TKK), kirjasto ja näiden edustalla Alvarin aukio. Nippelitietona mainittakoon, että MikroBitti-lehti suorittaa äänimittauksiaan juuri TKK:n nurkilla.
  
Matkalla bussipysäkille löytyi auto umpilumessa.
 
5. päivä
Seuraava kohteeni, Tapiola, oli jo niin pitkän matkan päässä, että varaamani puolituntinen kuluisi jo pelkästään sinne kävelemiseksi. Joten avuksi bussi. Eikä maksanut mitään kun oli jo kausilippu seudulle. Tähän tuntuisi hyvältä päättää tutustumiskierrokseni Itä-Espooseen.
 
Bussista noustuani vastassa oli Stockmann ja se luki kolmen metrin päässä kissankokoisin kirjaimin. Kiinteistön sisätiloissa joka toinen ovi oli sisäänpääsy Stokkaan, mutta oli siellä myöskin takeaway-ruokaloita, parturia ja kosmetiikkaa. Eteläpäädyssä ulko-oven tuolla puolen sijaitsi työväenopisto.
 
Harmillisesti en saanut millään paikannettua itseäni kartalta, minkä seurauksena kaikki etukäteen spotatut paikat jäivät löytämättä. Olin epähuomiossa tulostanut kartan liian suurelta alueelta, jolloin kaikki kadunnimet eivät näkyneet. Harhaillessani jossakin lenkkipolulla ohimennen silmiini osui historiallinen ilmatorjuntatykki (käytössä 1944) sekä pankki- ja vakuutusyhtiö, jonka nimi oli osuvasti Tapiola.
 
 
Johtopäätös
Itä-Espoo on maantieteelliseen sijaintiin nähden rauhallisen ja viihtyisän oloinen alue, ja onkin suurelta osin asuinaluetta. Ulkoilualueissa löytyy ja joukkoliikenne sujuu melkein joka kolkkaan.

Kategoria(t): Reissailu | Kommentoi

Tästä ei kaapeli parane

Ostin juuri 6-pinnisen FireWire-kaapelin, jossa on valmiiksi 4-pinninen adapteri molemmissa päissä.
[kuva]
Tämä valmispaketti mahdollistaa DV-kameran kytkemisen sekä videonauhuriin että tietokoneeseen ja mahdollistaa lisäksi sellaiset kytkennät, joissa laitteet vaativat 6-pinnisen johdon molemmista päistään (esim. ulkoinen äänikortti). Yhdistelmä on ylivoimainen komerotilan säästäjä erilliskaapeleihin verrattuna ja rahansäästäjä erillisadaptereihin verrattuna. Tätä Vivancon kaapelia saa Tarjoustalosta kympillä ja kuuden kuukauden takuulla. Tästä ei FireWire-kaapeli voi enää parantua. Ottakaahan USB-kaapelivalmistajat mallia.
Kategoria(t): Tietotekniikka, Ympäristöarvot | Kommentoi

Insinöörityö

Hain inssityöni tänään sitomosta. Työn lopullinen nimi on nyt sitten SVG-vektorigrafiikan soveltuvuus selainpeleihin ja se on piakkoin lainattavissa koulumme kirjastosta (Bulevardi 29A) sekä ladattavissa Theseus-verkkokirjastosta PDF-tiedostona. Työssä otettiin selvää, kuinka tietokonepeleille tyypilliset ominaisuudet ovat toteutettavissa Skaalautuvalla VektoriGrafiikalla tämän päivän Internet-selaimille. Mikäli olet yhtään koskaan tutustunut nettisivuissa käytettävään HTML-kieleen, tämän opuksen luettuasi osaat tehdä toimivia ja monipuolisia nettipelejä SVG:llä.

EDIT 24.11.2009
Työ on nyt rekisteröity pysyvään osoitteeseen
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911135403.

Kategoria(t): Internet, Opiskelu, Pelit, Tietotekniikka | Kommentoi

Kaksipalainen palapeli

No nyt meilläkin on sellainen. Laatikkoon on merkitty vähimmäisikäsuositukseksi neljä vuotta ja kokoajien määräksi ainakin kaksi ihmistä. Mahtaa heikompaa hirvittää.

Esko Unohtumaton näyttää mallia.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi