Hyvää uutta vuotta 2011

2010 oli minulle hieno vuosi. Pian koulusta valmistumisen jälkeen sain alkuvuodesta alan töitä, kesällä päivitin PC:ni pelimyllyksi ja loppuvuodeksi kertyi vähän joulupukkirahaa.

Työ on pitänyt minut niin kiireisenä, ettei ehdi kuulumisiakaan kirjoitella vanhoille tutuille saatikka sitten tänne blogiin. Onneksi en ole perheellinen, muuten menettäisin senkin vähäisen vapaa-ajan, mikä minulle jäisi työmatkojen, syömisen ja nukkumisen jälkeen. Työssä on kuitenkin kivaa, tykkään tehdä asioita. On tosi palkitsevaa kun saa jotain valmista, osaaminen kehittyy, firma kasvaa ja asiakaskin on tyytyväinen. Hymynaamat sille!

[kuva hymynaama-ilotulitepadasta]

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

simo-niko siirtyi WordPressiin

Microsoftin pakotteesta siirsin blogini Spaces-tilasta tänään tänne WordPressille. Ymmärtääkseni mesekaverini saavat jatkossakin tiedon uusista kuulumisista kuten ennenkin – sikäli kun minulla mitään kuulumisia ylipäätänsä on :). Kunhan jotain mistä tekee mieli silloin tällöin kirjoittaa.

Säätelen artikkelien ulkoasua vielä tässä lähipäivinä jotta vanhatkin kirjoitukset ilmaisisivat itseään tarkoituksenmukaisella tavalla. Tai ainakin lähemmäs sitä mitä ne olivat alkuperäisellä kirjoitushetkellä. Noh, tällaisia migraatiot aina ovat.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Itä-Espoo tutuksi 5 päivässä

Näin pimeiden talvi-iltojen valjettua avautui mahdollisuus tutustua uuden työpaikkani lähiympäristöön. Asetin tavoitteekseni oppia tuntemaan tienoot viidessä päivässä kiertelemällä itäisen Espoon maita ja mantuja työpäivien jälkeen noin 30 minuutin ajan, ottamalla kuvia ja bongaamalla palveluita ja muita hyödyllisiä ja kiinnostavia kohteita ennen bussilla kotiinlähtöä. Apunani tärkeiden paikkojen paikantamisessa käytin kevyen liikenteen reittiopasta.

 

1. päivä

Aloitin seikkailun penkomalla läpikotaisin Keilarannan. Räntää pyrytti ja vieläpä suhteellisen voimakkaalla tuulella. Ohimenneet lenkkeilijät ovat olleet itseäni fiksumpia ja käyttäneet paksumpia pipoja kuin mitä itselläni oli.
 
Ensimmäisenä löytynyt Life Science Center herätti huomiota jo pelkällä nimellään ("Elämätiedekeskus"?). Kotisivujensa mukaan se tarjoaa kiinteistön käyttäjäpalveluita, kuten pitopalveluita, sisustusta ja pyykinpesua sekä toimisto- ja aulapalveluita. Lisäksi sieltä voi varata auditorion ja saunan.
Samalta kadulta löytyi Microsoftin toimisto. Uskomaton yhteensattuma, sillä työpaikkani sattuu olemaan Microsoft-kumppani. Jos nyt joskus jotain tarvetta tulee asioida tuossa maailman merkittävimmässä ohjelmistotalossa, niin eipähän tarvitse lennellä jenkkilään saakka.
Tein suunnitellusta reitistä pienen poikkeaman sivukujalle ja kiipesin sinne tehdylle lumikasalle. Siitä aukesi huima näky Keilalahdelle. Valitettavasti ahtaalla teleobjektiivilla varustettu kamerakuva ei pysty välittämään sitä joka suuntaan aukeavaa ympäristöä ja fiilistä, joka siellä vallitsi.
Jatkoin vielä hieman pidemmälle. Kolmeen suuntaan haarautuvan kevyen liikenteen risteystä koristi kevyen liikenteen kieltävä liikennemerkki. Liekö merkki varastettu jostakin ja tökätty sitten pilanpäiten juuri siihen, sillä minä näen tuossa vain vähän metsää, jonne ei muutenkaan olisi mitään mieltä mennä.
 
2. päivä
Kohti teekkarikylää. Nimi ei pettänyt, ympärillä todellakin liikuskeli muutamia opiskelijoiden näköisiä sällejä pinkeissä haalareissaan ja lumessa leikkimässä. Reittiopas oli bongannut sieltäpäin puolestani spotteja, joissa ehkä kannattaisi käydä: venekerhon ja kaksi vierekkäin olevaa ulkoilukenttää, joista toinen oli käyntihetkelläni tekojääkenttä + koripallokenttä ja toinen yleisurheilukenttä.
 
  
Tässä vielä näkymä Karhusaarentielle.
 
3. päivä
Seuraavaksi lähimmät mestat luvattiin löytyvän Lehtisaaresta. Virallisesti se on Helsingin aluetta, mutta jos joskus tänne muuttaisin niin kyllä varmaan täälläkin päin viihtyisin. Ainakin se olisi kävelymatkan päässä työpaikaltani.
Ensimmäinen löydetty "ulkoilualue" oli koripallotelineen näköinen häkkyrä yksityisalueen takapihalla eikä se vaikuttanut muutenkaan olleen kovin ahkerassa talvikäytössä. Kuusisaarentien toisella puolen oli puolestaan ahdettuna samalle tontille kirkko ja triplakoulu (Munkkiniemen ala-aste, Lehtisaaren sivukoulu ja esikoulu). Vieressä sijaitsee luonnollisesti lasten leikkipiha, josta yksi elementti on aivan kappelin edustalla.
 
Kartan mukaan aivan tien toisella puolella olisi vielä joku aarre, mutta en ehtinyt löytää sitä ennen kotiinpaluubussin tuloa. Löytämistä hankaloitti odottamaton maaston jyrkkä muutos pystysuunnassa, josta havainnollistavana osoituksena portaat. Varmaan jossain tuolla puiden seassa mäen takana se juttu olisi ollut.
 
4. päivä
Kun kysyin Googlelta, missä olisi lähin pankkiautomaatti, se antoi vastaukseksi kuuden kilometrin päässä sijaitsevan Kampin. Tylyä. Onneksi ystävälliset kollegani tunsivat maastoa vähän paremmin ja selvisi, että ainakin Otaniemen kauppakeskus olisi vähän reilumpi vaihtoehto.
Pääkaupunkiseudun mittapuulla vaatimattoman kokoinen ostari vetää sisäänsä Alepan, R-kioskin, parturin ja apteekin. Viereisessä rakennuksessa palvelee lisäksi Posti ja kirjakauppa. Erikoisuutena aivan parkkipaikan nurkilla lymyilee monipuolista ruokaa tarjoava grillikioski, joka on auki lounasaikaan sekä illalla kuuden jälkeen.
Otaniemi on aivan teekkarikylän naapuriseutua. Heti horisontissa näkyykin Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu (TKK), kirjasto ja näiden edustalla Alvarin aukio. Nippelitietona mainittakoon, että MikroBitti-lehti suorittaa äänimittauksiaan juuri TKK:n nurkilla.
  
Matkalla bussipysäkille löytyi auto umpilumessa.
 
5. päivä
Seuraava kohteeni, Tapiola, oli jo niin pitkän matkan päässä, että varaamani puolituntinen kuluisi jo pelkästään sinne kävelemiseksi. Joten avuksi bussi. Eikä maksanut mitään kun oli jo kausilippu seudulle. Tähän tuntuisi hyvältä päättää tutustumiskierrokseni Itä-Espooseen.
 
Bussista noustuani vastassa oli Stockmann ja se luki kolmen metrin päässä kissankokoisin kirjaimin. Kiinteistön sisätiloissa joka toinen ovi oli sisäänpääsy Stokkaan, mutta oli siellä myöskin takeaway-ruokaloita, parturia ja kosmetiikkaa. Eteläpäädyssä ulko-oven tuolla puolen sijaitsi työväenopisto.
 
Harmillisesti en saanut millään paikannettua itseäni kartalta, minkä seurauksena kaikki etukäteen spotatut paikat jäivät löytämättä. Olin epähuomiossa tulostanut kartan liian suurelta alueelta, jolloin kaikki kadunnimet eivät näkyneet. Harhaillessani jossakin lenkkipolulla ohimennen silmiini osui historiallinen ilmatorjuntatykki (käytössä 1944) sekä pankki- ja vakuutusyhtiö, jonka nimi oli osuvasti Tapiola.
 
 
Johtopäätös
Itä-Espoo on maantieteelliseen sijaintiin nähden rauhallisen ja viihtyisän oloinen alue, ja onkin suurelta osin asuinaluetta. Ulkoilualueissa löytyy ja joukkoliikenne sujuu melkein joka kolkkaan.

Kategoria(t): Reissailu | Kommentoi

Tästä ei kaapeli parane

Ostin juuri 6-pinnisen FireWire-kaapelin, jossa on valmiiksi 4-pinninen adapteri molemmissa päissä.
[kuva]
Tämä valmispaketti mahdollistaa DV-kameran kytkemisen sekä videonauhuriin että tietokoneeseen ja mahdollistaa lisäksi sellaiset kytkennät, joissa laitteet vaativat 6-pinnisen johdon molemmista päistään (esim. ulkoinen äänikortti). Yhdistelmä on ylivoimainen komerotilan säästäjä erilliskaapeleihin verrattuna ja rahansäästäjä erillisadaptereihin verrattuna. Tätä Vivancon kaapelia saa Tarjoustalosta kympillä ja kuuden kuukauden takuulla. Tästä ei FireWire-kaapeli voi enää parantua. Ottakaahan USB-kaapelivalmistajat mallia.
Kategoria(t): Tietotekniikka | Kommentoi

Insinöörityö

Hain inssityöni tänään sitomosta. Työn lopullinen nimi on nyt sitten SVG-vektorigrafiikan soveltuvuus selainpeleihin ja se on piakkoin lainattavissa koulumme kirjastosta (Bulevardi 29A) sekä ladattavissa Theseus-verkkokirjastosta PDF-tiedostona. Työssä otettiin selvää, kuinka tietokonepeleille tyypilliset ominaisuudet ovat toteutettavissa Skaalautuvalla VektoriGrafiikalla tämän päivän Internet-selaimille. Mikäli olet yhtään koskaan tutustunut nettisivuissa käytettävään HTML-kieleen, tämän opuksen luettuasi osaat tehdä toimivia ja monipuolisia nettipelejä SVG:llä.

EDIT 24.11.2009
Työ on nyt rekisteröity pysyvään osoitteeseen
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911135403.

Kategoria(t): Internet, Opiskelu, Pelit, Tietotekniikka | Kommentoi

Kaksipalainen palapeli

No nyt meilläkin on sellainen. Laatikkoon on merkitty vähimmäisikäsuositukseksi neljä vuotta ja kokoajien määräksi ainakin kaksi ihmistä. Mahtaa heikompaa hirvittää.

Esko Unohtumaton näyttää mallia.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

”80286-mikrot ovat noin 3..6 kertaa nopeampia kuin tavalliset perus-PC:t”

Jos tietokirjallisuus sattuu joskus kiinnostamaan, kannattaa ehdottomasti tehdä vilkaisu kirjaston poistolaariin. Ne kirjat kun eivät maksa mitään eikä palautuksestakaan tarvitse murehtia. Oman koulun kirjastoni tarjosi tänään vanhentuneista, fyysisesti kuluneista yms. teoksista vinon pinon poisvietävää. Joten ei muuta kuin selkämyksiä ihastelemaan ja kokeilemaan mitä silmiin tarttuu. Vähän kuin kirpputorilla olisi.
 
Ensimmäisenä repunpohjalle upposi Tietämisen taidot (Jaana Venkula, 1988). Kyseessä on yksinomaan korkeakoulu-/yliopisto-opiskelijoille tarkoitettu filosofinen, erilaisen tiedon hallinnan harjoittamiseen pyrkivä opas. Näin lähellä valmistumistani kirjan aihepiiri tuli vähän myöhässä, mutta ehkä voin vielä löytää sieltä asioita, joita en ole tullut aiemmin ajatelleeksi. Kirja alkaa sieluttomasti Aristoteleen sitaatilla.
 
Mukaan tuli myös Introduction to Computer Graphics (James D. Foley ja muut, 1994), joka on "johdannoksi" melkoinen tiiliskivi (557 sivua). SVG-grafiikkaan liittyvä opinnäytetyöni on kaivannut kipeästi lähdeluetteloon painettua kirjallisuutta ja tämä sopi siihen paremmin kuin porkkananenä lumiukkoon. Kirja kertoo muun muassa rasteroinnin ja antialisoinnin lisäksi realistisen 3D-grafiikan salat, joten tästä riittää potkua myös pitkälle tulevaisuuteen. Jopa NVIDIA suosittelee tätä teosta.
 
Poistolaaripäivän parhaat naurut antoi Petteri Järvisen (1993) PC-käyttäjän käsikirja – DOS 6.0:
"80286-mikrot ovat noin 3..6 kertaa nopeampia kuin tavalliset perus-PC:t" (s. 24). On tainnut perus-PC:n käsite vähän muuttua vuosien varrella. 😀 Vaikken tätä opusta vienyt kotiin, DOS kuusi kiinnosti sillä hetkellä lähinnä nostalgian takia. Monet 90-luvun tietokonepeleistä ovat mielestäni vieläkin parhaita, niistä mainittakoon Stunt (jossa voi rakentaa omia ratoja), Descent ja Death Rally. Niissä on sitä jotain.
Kategoria(t): Opiskelu, Pelit, Tietotekniikka | Kommentoi